Millainen on masennus?

Psykologisessa mielessä masennus nähdään sairauden sijaan eräänlaiseksi kuvailevaksi kattotermiksi, joka pitää sisällään monenlaisia mielen ja käyttäytymisen haasteita. Oikeastaan on vaikea löytää yhteistä pienintä nimittäjää erilaisille masennuksille, kun se on usein hyvin yksilöllinen, kantajansa näköinen.

Tyypillisesti masennuksen oirekuvaan kuuluvat toimintakyvyn lasku, aloitekyvyttömyys, aiemmin iloa tuottavien asioiden muuttuminen merkityksettömäksi ja mahdollisesti jatkuva alakuloisuus tai vaihtoehtoisesti ärtyneisyys. Viime vuosikymmenien saatossa masennuksen oirekuva on laajentunut: perinteisesti masennukseen on liitetty esimerkiksi unettomuutta ja painon laskua, toisaalta nykyään myös runsas uneliaisuus ja syöminen mielletään masentuneeksi käyttäytymiseksi. Toinen saattaa masentuneena vetäytyä omiin oloihinsa, jättäytyä pois sosiaalisesta elämästä ja arkivelvollisuuksista. Toinen voi puolestaan suorittaa työpäivät ja osallistua runsaasti erilaisiin toimintoihin, mutta yksin ollessaan vaipua hyvin synkkiin mielenmaisemiin ja kokea itsensä riittämättömäksi.  

Minä suhteessa ulkomaailmaan

Usein masennuksen kanssa käsi kädessä kulkee matala itsetunto: uskomukset omasta itsestä ovat negatiivisia suhteessa ulkomaailmaan. Masentunut usein kokee itsensä jollakin lailla huonommaksi, alempiarvoiseksi, rumaksi tai tyhmäksi suhteessa muihin. Voi olla, että henkilö on sisäistänyt nämä uskomukset itsestään jo hyvin nuorena. Joskus huonon itsetunnon lähde on helppo tunnistaa johtuvan kasvuympäristöstä, jossa esimerkiksi vaativat vanhemmat ovat saaneet suoraan tai epäsuoraan lapsen tuntemaan itsensä vähäpätöiseksi. Toisinaan matala itsetunto voi kehittyä muustakin lähteestä kuin vanhempien kasvatuskäytännöistä, eikä matalan itsetunnon juurisyytä aina löydetä.  

Elämänkokemukset, masentunut mieliala ja matala itsetunto luovat usein yhdessä masentuneet silmälasit, joiden läpi henkilö alkaa nähdä maailmaa vinoutuneesti: elämän huonot asiat nähdään herkästi korostuneen itsestä johtuvaksi, ja muiden käytös selitetään niin, että muut haluavat yksilölle erityisesti jotakin pahaa. Ulkomaailmaa aletaan tulkita niin, että se on huono, ja muut ihmiset suhtautuvat yksilöön jokseenkin vihamielisesti. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että jos masentunutta ihmistä ei valita vaikkapa hakemaansa työpaikkaan, henkilö voi ajatella, että hän on kertakaikkisen huono ihminen ja myös muut huomaavat sen, eivätkä tämän vuoksi valinneet häntä työtehtävään.  

Kun masennus pitkittyy, näistä tulkinnoista voi syntyä itseään toteuttava ikävä kierre. Esimerkiksi matala itsetunto voi näkyä joskus niin, että puhuu itsestä ja muista korostuneen negatiiviseen sävyyn, mikä voi olla ulkopuolisille raskasta. Tällöin he tosiasiallisesti voivatkin alkaa vältellä masentunutta henkilöä. Näin henkilö saa lisää niin sanottua todistusaineistoa omille uskomuksilleen, ja kierre on valmis. Tämä masennuksen toimintamekanismi voi aiheuttaa masentuneelle syviäkin kokemuksia omasta huonommuudesta tai oman elämän merkityksettömyydestä.  

Haastavista oireista huolimatta masennusta on mahdollista hoitaa. Useat eri psykologiset interventiot sopivat masennuksen hoitoon, ja näiden interventioiden tarkoituksena on auttaa masentunutta henkilöä vapautumaan haitallisista tulkinnoista ja palauttamaan elämä jälleen mielekkääksi.  

Masennuksen psykologinen hoito

Psykologin vastaanotolla mielenterveyden oireet nähdään oireiden sijaan mieluummin mielen suojautumiskeinoina: esimerkiksi vetäytyvä käyttäytyminen suojaa henkilöä edellisessä kappaleessa kuvatulta pahalta ulkomaailmalta. Lisäksi masentuneeseen käyttäytymiseen voi liittyä erilaista turvakäyttäytymistä, josta tulee hyvä mieli. Esimerkiksi on itseä suojaavaa jäädä mieluummin kotiin ja uppoutua videopeleihin, saada nopeaa nautintoa sokerisista ja rasvaisista ruuista. Toisaalta taas esimerkiksi henkilö, jonka masennus ei ole nähtävissä kovin herkästi ulospäin esimerkiksi runsaan työ- ja vapaa-ajan suoriutumisen vuoksi, voi käyttää suorittamista välttämiskäyttäytymisenä. Kun pitää itsensä jatkuvasti liikkeessä ja kiireisenä, pystyy suojaamaan itseä epämukavilta tunteilta, jotka syttyvät henkilön pysähtyessä ja ollessa yksin. Tällöin esimerkiksi mukava kaveri, joka ilmoittautuu vapaaehtoiseksi erilaisiin työpaikan tai harrastusseuran asioihin, voi ulkopuolisten yllätykseksi velloa yksin ollessa esimerkiksi itsetuhoisissa ajatuksissa.  

Masennuksen hoidossa on usein kaksi pääkohtaa: näiden sisäistettyjen uskomusten haastaminen sekä masentuneen suojautumiskäyttäytymisen purkaminen. Hoitoyhteistyössä tuetaan luopumista näistä haitallisista suojista, kuten välttämis- tai turvakäyttäytymisestä, jotta tilalle voidaan opetella sellaisia mielialanhallintakeinoja, jotka palvelevat paremmin henkilön hyvinvointia. Tämän vuoksi masennuksen hoito edellyttää äärimmäistä ymmärtävyyttä tilannetta kohtaan ja herkkyyttä tunnistaa apua hakevan kokonaistilanne.  

Seuraavassa osassa lisää masennuksen hoidosta.