Miten säilyttää yhteys nuoruusiän myrskyissä?

Nuoruusiän yksi kehitystehtävistä on vanhemmista irtaantuminen. Kotona ollessaan nuori saattaa vetäytyä omaan huoneeseensa, johon muilla perheenjäsenillä ei ole asiaa. Kuulumisia kysyttäessä nuori saattaa vain hymähtää tai murahtaa, tai muuten varsin selvästi ilmaista, ettei ole juttutuulella. Nuoren yksityisyyttä ja kehitykseen kuuluvaa irtaantumisprosessia on tärkeä kunnioittaa, mutta nuori ei saisi joutua kokemaan itseään hylätyksi. Tämä ei ole aina helppo tehtävä vanhemmalle tai muulle läheiselle.

Murrosikä saattaa usein monella tapaa haastaa nuoren ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Tästä huolimatta olisi ensisijaista säilyttää yhteys nuoreen. Mutta miten ihmeessä tämä on mahdollista? Miten ylläpitää yhteyttä henkilöön, jonka mielialat ailahtelevat, joka vastaa kysymyksiin yksittäisillä äännähdyksillä ja joka vanhemman kokemuksen mukaan kaikin tavoin ilmaisee, ettei halua keskustella?

Kohtaan työssäni paljon nuoria ja käymme usein keskusteluja heidän tarpeistaan. Se mitä nuoret usein kaipaavat, on aikuisen aikaa, yhdessä oloa ja yhteistä tekemistä sekä mahdollisuuksia keskustella. ”Olispa kiva, kun voitais perheen kanssa viettää perjantaisin leffailtoja ja syödä herkkuja. Ihan niin kuin lapsena.” Nuoret kaipaavat siis usein ihan niitä tavallisia asioita; arjen kohtaamisia ja yhdessäoloa.

Nuoret saattavat usein kokea, ettei vanhempi ole aidosti läsnä yhteisissä hetkissä vaan huomio herpaantuu herkästi esimerkiksi puhelimella olemiseen tai ajatukset harhailevat työkiireisiin. Nuoren on tärkeä kokea, että vanhempana haluat viettää aikaa juuri hänen kanssaan, olet kiinnostunut juuri hänen asioistaan ja haluat aidosti ymmärtää juuri häntä. Tämä edesauttaa yhteyden säilymistä ja mahdollistaa sen, että nuori haluaa kertoa asioistaan juuri sinulle. Onkin tärkeä huomata, että yhteyden löytäminen ja säilyttäminen vaativat siis riittävästi yhteistä aikaa. Keskustelu ei välttämättä osu hetkeen, joka sopisi kätevästi aikuiselle, eikä nuori itse ole aina vastaanottavainen keskustelulle. Tästä huolimatta aikuisen on tärkeää olla saatavilla.

Läsnäolon kaipuun lisäksi monet nuoret toivovat, että heillä olisi mahdollisuus olla vielä lapsi. Yhteiskunnassamme arvostetaan suorittamista ja tehokkuutta, ja nuoret joutuvat usein ottamaan liikaa vastuuta liian varhain. Nuoruusikäinen tarvitsee kuitenkin vielä aikuista. Vanhemman tai muun läheisen tehtävänä on olla nuorelle saatavilla, kohdata nuori ja tarjota mahdollisuuksia yhteiselle ajanvietolle. On tärkeää, että itseään ja paikkaansa tässä maailmassa etsivä nuori voi kokea kodin ja vanhemman turvasatamana, johon palata, kun kehityspolulla tulee vastaan mutkia ja esteitä. Aikuisen aito kiinnostus ja uteliaisuus nuoren asioista mahdollistaa yhteyden säilymisen. Ajoittain aikuisena on hyvä pysähtyä miettimään, pyrkiikö nuoren kohtaamaan omista vai nuoren itsensä lähtökohdista. Aikuisen on tärkeää jaksaa esittää kysymyksiä ja olla aidosti valmis kuuntelemaan nuorta, mutta on lopulta nuoresta kiinni, onko hetki oikea keskusteluun.

Nuoren on tärkeää kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämäkään ei aina ole helppo tehtävä vanhempana, etenkin jos pintaan nousee voimakkaita tunteita sekä aikuisessa että nuoressa. Nuoruusiän ailahteluissa ja omien tunteiden säätelyssä aikuista saattaa auttaa sen muistaminen, että vanhemmista irtautuminen on tärkeä kehityksellinen vaihe. Nuoret kaipaavat myös kannustusta ja kehuja sekä aikuisen vahvistusta siitä, että he ovat riittäviä ja hyviä juuri sellaisina kuin ovat.

‍