Vapaus olla oma itsensä

Eräänä inhimillisyyden aikaisimmista havainnoista pidetään hautalöytöä, jossa haudatun yksilön reisiluu oli murtunut. Tämä ihmisyksilö on siis tullut aikalaistensa hautaamaksi, vaikka hänellä on ollut vakava alaraajavamma. Häntä ei jätetty heitteille. Yhteisö huolehti hänestä.  

Yksilöinä meissä on eroja. Erilaiset ulkonäkö- ja persoonallisuuspiirteet erottavat meidät toisista yksilöistä, määrittävät meitä itseämme yksilöinä, suhteessa muihin yhteisössä eläviin yksilöihin. Yhteisössä vallalla olevat normit määrittävät meitä ihmisiä ja muitakin laumassa eläviä nisäkkäitä. Yleensä laumassa vahvimmat yksilöt saavat määrätä, ketkä kuuluvat joukkoon ja millä perusteella. Näin yhteisö vetää rajoja ”normaaliin” ja ”toivottavaan”.  

Ihminen eroaa muista laumaeläimistä kyvyssään määritellä ”normaalia” ja ”toivottua” normein, jotka tähtäävät yhteisön yleiseen – ei vain vahvimpien – hyvinvointiin. Tällaiset normit ovat modernin sivistyksen perusta. Jos ne horjuvat, koko yhteiskunta horjuu. Makrotasolla moderneissa yhteiskunnissa vallitsee yksilönvapaus, jota on suojattu kansallisilla ja kansainvälisillä laeilla ja asetuksilla. Näin pyritään takaamaan kaikille mahdollisuus elää omana itsenään, ulkonäköön tai uskomuksiin katsomatta. Tätä pidetään inhimillisenä.  

Silti mikrotasolla, kouluissa, työpaikoilla, harrastusporukoissa, ystäväpiireissä, merkittävää syrjintää tapahtuu päivittäin. Tällainen syrjintä rajoittaa merkittävästi yksilönvapautta, vapautta olla sellainen kuin on. Usein syrjintä kumpuaa pelosta kohdata erilaisuutta.

Eräs merkittävä syrjintäperuste on sukupuolisuuntautuminen. Vaikka yhteiskunnallinen normisto on jatkuvasti liberalisoitunut viime vuosikymmeninä, on todellinen yksilönvapaus vain harvojen etuoikeus. Usein yksilönvapauden vaatiminen tai osoittaminen edelleen asettaa meidät vaaratilanteisiin, pahimmillaan henkeä ja terveyttä uhkaaviin.

Aihe on psyykkisen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeä. Laumaeläimenä ihminen hakee ja tarvitsee hyväksyntää. Vapaus olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi yhteisössä sellaisena kuin kokee olevansa, ilman naamiota tai roolia, määrittää lapsuuden ja nuoruuden kasvua ja kehitystä ja sitä kautta aikuisuutta, yksikölle kehittyvää itsetuntoa, minäkuvaa, persoonallisuutta, ihmisarvoa. Hyväksynnän puute johtaa pahimmillaan vakaviin mielenterveysongelmiin.  

Loukkaantuneiden hautaamisen lisäksi inhimillisyys tarkoittaa nyky-yhteiskunnassa laajempaa kokonaisuutta. Arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunne nousee esiin sukupuoli-identiteettiään pohtivien lasten, nuorten ja aikuisten kuvauksissa. Inhimillistä olisi antaa yksilönvapaus todella kaikille, löytää kanavat laajaan hyväksyntään, myös sukupuoli-identiteetin suhteen. Mikro- ja makrotasolla. Yhteisönä tarvitsemme edelleen vahvaa ohjausta erilaisuuden kohtaamiseen ja uhkakuvien purkuun.  

‍