Mielen sanasto
Sarasteen ammattilaisten laatima Mielen sanasto pyrkii selventämään ja selittämään psykiatriaan, psykologiaan ja terapioihin liittyviä termejä, jotka voivat joskus olla hankalia ymmärtää.
Aloitamme julkaisemalla A-kirjaimen.
ADD – Tarkkaavuusoireisiin painottuva aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Keskeisiä oireita ovat keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteet.
Addiktio –Riippuvuus jostain aineesta tai asiasta, esim. lääke- tai huumeriippuvuus, peliriippuvuus, puhelinriippuvuus. Riippuvuudessa keskeistä on mielihyvän tavoittelu. Riippuvuuden eroon pääseminen on haastavaa ja saattaa aiheuttaa vieroitusoireita.
ADHD – Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Kehityksellinen neurobiologinen häiriö, jonka piirteet muistuttavat persoonallisuuspiirteitä ja ovat esillä jo lapsuudessa. ADHD:ssa esiintyy sekä tarkkaavuuden haasteita että yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.
Aggressiivisuus –Hyökkäävyys, väkivaltaisuus. Voi olla myös sanallista (verbaalinenaggressiivisuus). Aggressiivisuus saattaa liittyä impulsiivisuuteen ja käytös-ja/tai tunnehäiriöihin sekä päihteiden käyttöön. Aggressiivinen reagointi kumpuaa usein psyykkisestä kuormittuneisuudesta ja kyvyttömyydestä käsitellä tilannetta sanallisesti.
Agorafobia – Julkisten paikkojen pelko. Julkisten paikkojen pelosta kärsivä ihminen ahdistuu voimakkaasti joutuessaan julkiseen tilaan, josta ei pääse nopeasti pois.Agorafobiaan voi liittyä myös paniikkikohtauksia.
Ahdistuneisuus – Tunnetila, johon liittyy huolta, murehtimista, jännitystä ja/tai pelkoa tiettyä asiaa tai tilannetta kohtaan. Yleistyneessä ahdistuneisuudessa ahdistus kohdistuu ”kaikkeen”.
Ahdistuneisuushäiriö –Ahdistuneisuushäiriöstä puhutaan, kun ahdistuneisuus hallitsee arkea tai estää menemistä tiettyihin paikkoihin tai tilanteisiin, esim. kouluun, eli esiintyy välttämiskäyttäytymistä. Paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko kuuluvat ahdistuneisuushäiriöihin.
Ahtaanpaikankammo –Klaustrofobia. Pelko, joka kohdistuu ahtaisiin tai suljettuihin tiloihin, esim.hissiin. Pelko liittyy ajatukseen, ettei tilasta pääse pois halutessaan. Myös väentungoksessa voi esiintyä ahtaanpaikankammoa.
Aistiharhat –Epätodelliset aistikokemukset, tyypillisesti näkö-, kuulo- ja tuntoharhat. Aistiharhat voivat liittyä esim. ahdistukseen ja dissosiatiivisiin kokemuksiin, päihteiden käyttöön ja psykoosisairauksiin.
Aleksitymia – Vaikeus tunnistaa ja kuvata tunteita. Aleksitymiaan liittyy usein erilaisia somaattisia kipuja, tunnistamattomat tunteet koetaan fyysisinä kiputiloina.
Altistushoito – Pakko-oireisessa häiriössä käytetty kognitiivisen terapian hoitomuoto, jossapyritään katkaisemaan pakonomaiset toiminnot tai ajatukset altistumalla näihintilanteisiin (esim. lialle, pöpöille, jne).
Altruismi – Epäitsekkyys, pyyteettömyys. Altruistinen toiminta on epäitsekästä, toisen etuasetetaan oman edun edelle. Altruismin vastakohta on egoismi eli itsekkyys.
Ambilavenssi – Määritelmällisesti ambivalenssi tarkoittaa kaksijakoisuutta tai epävarmuutta, mutta psykiatriassa ambivalenssilla viitataan usein ailahtelevaisuuteen tai mielialojen vaihteluun.
Amygdala – Mantelitumake. Mantelitumakkeen ajatellaan olevan tunteiden keskus.Mantelitumakkeita on kaksi ja ne sijaitsevat aivojen ohimolohkoissa.Mantelitumakkeen tehtävä on tunteiden, erityisesti pelon ja ahdistuksen, muistaminen ja analysointi sekä pelkoreaktion sovittaminen kuhinkin tilanteeseen sopivaksi.
Anoreksia – Anoreksia nervosa, laihuushäiriö. Laihuushäiriössä tyypillistä on nähdä ruumiinkuva vääristyneenä, lihavana. Tyypillistä on pakonomainen pyrkimys laihuuteen.
Araknofobia – Hämähäkkipelko. Kapea-alainen, voimakas pelko tai kauhu, joka kohdistuu erityisesti hämähäkkeihin. Pelot eli fobiat saattavat aiheuttaa arjessa merkittävää haittaa, välttämiskäyttäytymistä ja toimintakyvyn laskua.
ARFID – Syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö (avoidant-restrictive food intake disorder). ARFIDissa syöminen on rajoittunutta liittyen syömisen seurauksien pelkoon, ruokien aistituntumaan tai tiettyihin ruokiin kohdistuvaan epäluuloon. ARFIDiin ei suoranaisesti liity pyrkimystä laihtumiseen tai painon hallintaan, muttasyömisen rajoittaminen johtaa kasvun tai ravitsemustilan häiriintymiseen. ARFIDiin liittyy usein kroonisia sairauksia, mielenterveyden häiriöitä tai autismikirjon piirteitä.
Arvot – Arvot ovat henkilökohtaisia tärkeitä asioita tai periaatteita, jotka ohjaavat toimintaa ja ajattelua.
Aspergerin oireyhtymä – Autismikirjon häiriön muoto, jossa puheen tuottamisessa ja kognitiivisessa kehityksessä ei todeta viivettä. Aspergerin oireyhtymä on poistumassa tautiluokituksesta erillisenä diagnoosina (jatkossa lukeutuu autismikirjon häiriöön).
Autismikirjon häiriö –Neuropsykiatrinen kehityshäiriö, jonka keskeisiä piirteitä ovat toimintakykyä haittaavat, pysyvät ja laaja-alaiset sosiaalisen kanssakäymisen ja kommunikaation haasteet, erityiset kiinnostuksen kohteet ja toistuvat ja joustamattomat käytösmallit.
Autismikirjon piirteet –Autismikirjon häiriöön viittaavia piirteitä ovat mm. sosiaaliset haasteet, joustamattomuus, erityiset mielenkiinnon kohteet ja toistuvat käytösmallit. Diagnostisesti autismikirjon piireistä puhutaan, kun autismikirjon häiriön diagnostiset kriteerit eivät täyty, mutta henkilöllä on siihen viittaavia piirteitä.
Avoimuus – Avoimuudella tarkoitetaan vastaanottavuutta tai uteliaisuutta uusilleajatuksille, ideoille tai palautteelle. Avoimuus on myös arvo. Avoimuus tarkoittaa myös henkilön halukkuutta jakaa omia ajatuksiaan.
BAI – Beck’s Anxiety Index. Ahdistuneisuusoireita kartoittava oirekysely. Käytetään usein diagnostiikan ja voinnin seurannan apuvälineenä. Mitään diagnoosia ei kuitenkaan voi asettaa suoraan oirekyselyjen perusteella. Muita ahdistuneisuusoireita kartoittavia oirekyselyitä ovat mm. GAD-7 ja OASIS.
BDI – Beck’s Depression Index. Masennusoireita kartoittava oirekysely. Käytetään usein diagnostiikan ja voinnin seurannan apuvälineenä. Mitään diagnoosia ei kuitenkaan voi asettaa suoraan oirekyselyjen perusteella.
BED – Ahmintahäiriö (binge eating disorder) kuuluu epätyypillisiin syömishäiriöihin. Keskeisin oire onhallitsematon, kohtauksittainen syöminen. Ahmimiseen liittyy suuren ruokamäärän syöminen kerrallaan nopeassa tahdissa, ähkyyn asti. Toisin kuin bulimiaan, ahmimishäiriöön ei liity kompensaatiota syömisestä esim. oksentamalla, mikä voi johtaa painon nousuun. Ahmimishäiriöihin liittyy yleensä itseinhoa ja ahdistuneisuutta.
Behaviorismi – Psykologian oppisuunta, joka keskittyy ihmisen ulkoiseen käyttäytymiseen. Behaviorismissa ajatellaan, että ihmisen toiminnot ovat ulkoapäin ohjattavissa.
Bipolaaritauti – Historiallinen nimitys kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennus-, hypomania- ja maniajaksot vaihtelevat. Välissä voi olla oireettomia kausia, ja oireisten jaksojen tiheys ja kesto vaihtelevat. Maniassa voi esiintyä mm. suuruudenhulluja kuvitelmia, kontrolloimatonta vauhdikkuutta ja vähentynyttä unentarvetta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa n. 1% aikuisista.
Bulimia – Bulimia nervosa, ahmimishäiriö. Syömishäiriötyyppi, jolle tyypillistä on kohtauksittainen ahmiminen ja painon kontrolloiminen oksentamalla, liikkumalla tai lääkkeillä. Häiriölle tyypillistä on voimakas lihomisen pelko. Bulimia saattaa pysyä piilossa läheisiltä pitkiä aikoja, sillä myös normaalia syömistä tapahtuu.
Burnout – Määritelmällisesti burnout tarkoittaa työuupumusta, mutta termiä käytetään myös muiden kuin työstä johtuvan uupumustilojen yhteydessä. Työuupumus syntyy pitkäaikaisen stressin tai muun kuormituksen seurauksena. Burnoutin oireita ovat väsymys ja uupumus, kognitiiviset haasteet sekä usein kyynistynyt suhtautuminen työhön tai kuormituksen aiheuttajaan. Pitkittynyt stressi voi myös aiheuttaa univaikeuksia tai mielialan laskua. Toipuminen yleensä edellyttää sekä henkilön voimavarojen vahvistamista että muutoksia kuormittaviin olosuhteisiin.
Delirium – Deliriumtremens eli juoppohulluus, alkoholivieroitusoireet. Runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvä somaattinen tila, jossa esiintyy aistiharhoja sekä somaattisina oireina mm. hikoilua ja sydämen tykytystä tai rytmihäiriöitä. Kehittyy yleensä muutamia päiviä runsasta alkoholin käyttöä sisältäneen jakson jälkeen. Erityisesti hoitamaton delirium on hengenvaarallinen tila.
Depersonalisaatio – Tila, jossa ihminen tuntee itsensä epätodelliseksi, konemaiseksi, itsestään irtaantuneeksi. Depersonalisaatiohäiriö on eräs dissosiatiivisen häiriön muoto.
Dissosiatiiviset oireet – Dissosiaatiossa mielen rakenteiden välille syntyy katkoksia, mikä johtaa yleensä virheettömästi yhteen toimivien toimintojen irtaantumiseen, esim. muistin, ajattelun, toiminnon tai identiteetin osalta. Dissosiatiiviset oireet ovat yleisiä ja yleensä väistyvät nopeasti. Ihminen voi esim. kävellä eteenpäin tiettyä reittiä ja ajatella samalla aivan muita asioista, taikka vaipua uneksimaan jostain aiheesta. Dissosiatiivisia oireita voi esiintyä voimakkaan psyykkisen kuormituksen yhteydessä, esim. traumaattisen tilanteen yhteydessä tai aistiharhat voimakkaassa ahdistuksessa. Jos dissosiatiiviset oireet pitkittyvät, puhutaan dissosiaatiohäiriöstä.
Dissosiaatiohäiriö – Pitkään jatkuvia dissosiaatio-oireita kutsutaan dissosiaatiohäiriöksi. Dissosiaatiohäiriöitä ovat dissosiatiivinen identiteettihäiriö, dissosiatiivinen muistinmenetys sekä depersonalisaatiohäiriö.
DIVA – ADHD-oireita kartoittava haastattelu, joka koostuu tarkkaavuusosiosta ja yliaktiivisuus-impulsiivisuusosiosta.
Dopamiini – Aivojen välittäjäaine, joka säätelee mm. mielihyvää, nautintoa, motivaatiota ja keskittymistä. Dopamiinin puutoksen ajatellaan aiheuttavan esimerkiksi masennusta, ahdistusta ja väsymystä.
Dystymia – Krooninen, lievä masennus. Pitkäkestoinen, kaksi vuotta tai pidempään kestänyt, varsinaista masennusta lievempi alavireisyyden tila.
ECT – Aivojen sähköhoito. Vaikeassa ja psykoottistasoisessa masennuksessa käytettävä hoitomuoto, jossa aivoihin kohdistetaan sähkövirtaa. Sähköhoitoa voidaan käyttää, jos muut hoitomuodot eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi. Annetaan yleensä hoitosarjana. Sähköhoito vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan ja välittäjäaineisiin.
EEG – Elektroenkefalografia eli aivosähkökäyrän tutkimus, joka mittaa aivojen sähköistä toimintaa. Käytetään erityisesti epilepsian diagnosoinnissa.
Ego – Ego on latinaa ja tarkoittaa suomeksi ”minä”. Egolla tarkoitetaan ihmisen ymmärrystä itsestä, minähavaintoa. Ego on myös psykoanalyyttisen teorian mukaan yksi psyyken kolmesta kerroksesta (ego, viettipohja eli ”id” ja yliminä eli superego). Puhekielessä liian suuri ego viittaa liialliseen itsekeskeisyyteen.
Egoismi –Itsekkyys, oman edun tavoittelu. Egoismissa oma etu asetetaan muiden edun edelle. Egoismin vastakohta on altruismi eli epäitsekkyys.
EKG – Sydänfilmi. Kertoo sydämen syketaajuudesta ja sydämen sähköisen impulssin johtumisesta. Yleensä EKG tarkistetaan lääkitystä aloitettaessa. Tarkoituksena on sulkea pois harvinaiset sydämen johtumishäiriöt, joihin jotkut psyykelääkkeet voivat vaikuttaa.
Ekstrovertti – Ulospäinsuuntautunut. Persoonallisuuspiirre, jonka omaava henkilö on yleensä sosiaalinen ja omaa hyvät valmiudet kontaktiin ja keskusteluun muiden ihmisten kanssa ja nauttii sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Empatia – Toisten tunteiden/tarpeiden/haasteiden/tilanteen tunnistaminen ja huomiointi. Empaattinen ihminen tuntee myötätuntoa toisen tilannetta kohtaan ja voi asettaa muiden tunteet ja tarpeet omiensa edelle.
Eristäytyvä persoonallisuus – Eristäytyvässä eli skitsoidisessa persoonallisuushäiriössä tyypillistä on vetäytyminen ihmissuhteista, rajoittunut tunneilmaisu ja tunteiden latistuminen. Taustalla saattaa olla kasvuolosuhteisiin tai varhaisiin kiintymyssuhteisiin liittyviä sekä geneettisiä syitä. Eristäytyneen persoonallisuuden omaava henkilö voi olla melko tyytyväinen olotilaansa, jota ympäristö tulkitsee poikkeavana.
Erityisherkkyys – Aisti(yli)herkkyys. Voi liittyä eri aisteihin, esim. ääniherkkyys tai tuntoherkkyys. Aisti-impulssit koetaan erityisen voimakkaina ja/tai häiritsevinä.
Epäluuloinen persoonallisuushäiriö – Epäluuloisessa eli paranoidisessa persoonallisuushäiriössä leimallista on kohtuuton ja perusteeton epäluuloisuus, joka kohdistuu muiden ihmisten sanomisiin, tekemisiin ja motiiveihin. Epäluuloisesta persoonallisuudesta kärsivä tulkitsee usein muiden kommentit vihamielisinä, on kaunainen ja pitkävihainen mutta myös itsekeskeinen ja omahyväinen, puolustaa jääräpäisesti omia oikeuksiaan.
Epäonnistumisen pelko – Liiallinen, epäsuhtainen pelko tekemisen epäonnistumisesta. Taustalla on heikko itsetunto ja usein epävakaat elinolosuhteet ja/tai negatiiviset kokemukset. Epäonnistumisen pelko saattaa merkittävästi heikentää toimintakykyä.
Epäsosiaalinen (antisosiaalinen) persoonallisuushäiriö – Persoonallisuushäiriö, jossa henkilö ei pysty samaistumaan toisten tunteisiin tai ei ymmärrä niitä, on välinpitämätön toisten tunteita kohtaan, osoittaa vähäisesti empatiaa. Käytöksessä on usein väkivaltaisia, aggressiivisia ja/tai rikollisia piirteitä. Epäsosiaaliseen persoonallisuuteen liittyy myös kyvyttömyys kokea syyllisyyttä. Epäsosiaalisella persoonallisuushäiriöllä on yhteisiä piirteitä narsismin kanssa, mutta narsismista poiketen siihen ei liity grandiositeettia tai sisäistä epävarmuutta. Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto on psykopatia.
Epävakaa persoonallisuushäiriö – Personaallisuushäiriö, jossa henkilön käsitys itsestään on epäjohdonmukainen ja vaihteleva. Epävakaalle persoonallisuudelle tyypillisiä ovat heikko itsetunto ja vajavaisuuden sekä epäonnistumisen kokemukset. Epävakaa henkilö reagoi varsinkin negatiivisiin ärsykkeisiin epätavallisen voimakkaasti. Keskeisiä oireita ovat tunne-elämän epävakaus ja impulsiivisuus sekä sosiaalisten tilanteiden haasteet. Epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa usein merkittävää toimintakyvyn laskua.
Estynyt persoonallisuushäiriö – Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä henkilö on ihmissuhteissa voimakkaan estynyt ja jännittynyt, sekä kokee jatkuvaa pelkoa arvostelusta, epäonnistumisen pelkoa ja ajattelee olevansa kelpaamaton. Sopivassa ympäristössä oireita saattaa olla merkittävästi vähemmän.
Fobia – Pelko. Liioiteltu, epärationaalisen voimakas huoli jostain asiasta, jota yleisesti pidetään normaalina.
Freudilainen ajattelu – Psykoanalyysin isänä pidetään itävaltalaista lääkäriä Sigmund Freudia. Psykoanalyysi tarkastelee erityisesti ihmisen tiedostamattomia psyykkisiä prosesseja ja varhaisten kokemusten merkitystä. Freudilainen ihmiskäsitys perustuu ajatukseen, että ihmisen vapautuu estoistaan ja laajentaa vapauttaan toimia.
Freudilainen lipsahdus – Parapraksis. Ihminen vahingossa tai tahtomattaan sanoo, mitä todella ajattelee, mikä johtaa usein kiusallisiin tilanteisiin.
GAD-7 – Yleistä ahdistuneisuutta kartoittavakyselykaavake
Grandioottisuus – Suuruudenhulluus. Esim. maniajaksoihin voi liittyä suuruudenhulluja kuvitelmia, jotka liittyvät kaikkivoipaisuuteen tai jumaluutta lähenteleviin kokemuksiin.
Hajanaisuus – Tila, jossa henkilön kognitiot ovat löyhiä ja kerronta on epäloogista, hyppivää ja vaikeasti seurattavaa eli hajanaista. Hajanaisuutta esiintyy mm. psykoosien yhteydessä.
Harhaluuloisuushäiriö – Kuuluu psykoottisiin häiriöihin. Keskeisenä oireena ovat jatkuvat harhaluulot, jotka eivät kuitenkaan välttämättä ole kovin outoja tai kummallisia. Harhaluuloja on erityyppisiä, esim. vainoamiskokemukset, suuruusharhaluulot, somaattiset harhaluulot. Toimintakyky ei välttämättä heikkene kuten esim. skitsofreniassa. Harhaluuloisuushäiriö myös alkaa tyypillisesti keski-iässä tai myöhemmällä iällä.
Hidastuminen – Psyykkisen hidastumisen taustalla voi olla monia syitä, mm. vakava masennus, psykoosi tai elimellinen sairaus.
Hypokondria – Puhekielessä luulosairaus tai luulotauti. Luulo tai pelko vakavasta sairaudesta, tavanomaisten tuntemusten tulkinta vakavan sairauden oireina. Tyypillistä on runsas terveyspalveluiden käyttö ja pyrkimys sulkea pois erilaisia sairauksia tutkimusten avulla.
Hypomania – Lievä psyykkinen vauhdikkuus, johon saattaa liittyä vähentynyt unen tarve, kohonnut mieliala ja harkitsematon/impulsiivinen käytös. Vauhdikkuus ei kuitenkaan ole yhtä voimakasta tai selkeää kuin varsinaisessa maniassa, ja henkilö tyypillisesti itse tunnistaa vauhdikkuutensa.
Häpeä – Vaikeasti siedettävissä oleva perustunne, johon liittyy voimakas ajatus riittämättömyydestä ja huonommuudesta. Häpeän ajatellaan juontavan juurensa lapsuudenkokemuksista.
ICD - International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems. WHO:n kehittämä kansainvälinen tautiluokitus. Suomessa on käytössä tällä hetkellä ICD-10 -versio.
Impulsiivisuus – Käyttäytymismalli, johon liittyy ajattelematon ja harkitsematon toiminta. Impulsiivisuutta esiintyy kaikilla ihmisillä, mutta liiallinen tai häiritsevä impulsiivisuus voi liittyä esim. ADHD:hen, päihdehäiriöön, ahdistuneisuuteen tai epävakaaseen persoonallisuushäiriöön.
Integratiivinen psykoterapia – Terapiasuuntaus, joka yhdistää joustavasti ja yksilöllisesti erilaisia psykoterapiamenetelmiä.
Introvertti – Sulkeutunut, sisäänpäin suuntautunut, pidättyvä. Ekstrovertin vastakohta. Persoonallisuuspiirre, jolle tyypillistä on pidättyväisyys sosiaalisissa tilanteissa.
Itsekkyys – Luonteenpiirre, jolle ominaista on oman edun asettaminen muiden edun edelle. Terve itsekkyys tarkoittaa rajojen asettamista omalle ja muiden toiminnalle, liiallisen uhrautumisen välttämiseksi. Epäterve itsekkyys voi johtaa esim. muiden ihmisten hyväksikäyttöön.
Itsemyötätunto – Perfektionismin vastakohta. Armollisuus itseä kohtaan erilaisissa tilanteissa, kyky suhtautua itseensä lempeästi myös epäonnistumisen tai vastoinkäymisten hetkellä. Itsemyötätunto voi ehkäistä loppuun palamista.
Itsetuhoisuus – Erilaisiin psykiatrisiin sairauksiin liittyvä piirre, jossa henkilöllä on halu satuttaa itseään. Voi esiintyä esim. masennuksen, syvän ahdistuneisuuden, epävakaan persoonallisuushäiriön tai psykoottisten tilojen yhteydessä. Itsetuhoisuutta arvioitaessa kartoitetaan, onko itsetuhoisuus ajatusten vai tekojen tasolla sekä mahdollisten itsetuhoisten tekojen suunnitelmallisuutta.
Itsetunto – Ajatus omasta itsestä henkilönä ja toimijana muihin ihmisiin ja ympäristöön verrattuna. Henkilön oma uskomus tai arvio siitä, miten hyvin henkilö voi selviytyä erilaisista tilanteista verrattuna muihin ihmisiin ja ympäristön odotuksiin. Itsetunto ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan kehittyy erilaisten elämänkokemusten kautta.
Jakomielitauti – Skitsofrenia. Vakava psykoosisairaus, jolle tyypillisiä oireita ovat erilaiset harhaluulot (esim. vainoamiskokemukset), aistiharhat ja tunneilmaisun latistuminen. Skitsofreniassa oireet ovat pitkäkestoisia. Skitsofrenia alkaa yleensä nuorena aikuisena. Sairastumista voi edeltää prodromaalivaihe, jonka aikana henkilö on vetäytynyt ja toimintakyky on alentunut.
Julkisten paikkojen pelko – Fobia, joka kohdistuu julkisiin tiloihin tai paikkoihin, joissa on paljon muita ihmisiä.
Juoppohulluus – Deliriumtremens, alkoholivieroitusoireet. Runsaaseen alkoholin käyttöön liittyvä somaattinen tila, jossa esiintyy aistiharhoja sekä somaattisina oireina mm. hikoilua ja sydämen tykytystä tai rytmihäiriöitä. Kehittyy yleensä muutamia päiviä runsasta alkoholin käyttöä sisältäneen jakson jälkeen. Erityisesti hoitamaton delirium on hengenvaarallinen tila.
Jännittäminen – Jännittämistä esiintyy kaikilla ihmisillä joskus ja se on normaali reagointitapa uusissa, yllättävissä tai haastavissa tilanteissa. Joskus jännittäminen voi olla liiallista ja estää normaalin toiminnan. Tällöin kyseessä on pelko eli fobia tai ahdistuneisuus.
Kaamosmasennus – Pimeään vuodenaikaan liittyvä syklisesti pimeänä vuodenaikana esiintyvä masennusjakso.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö – Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennus-, hypomania- ja maniajaksot vaihtelevat. Välissä voi olla oireettomia kausia ja oireisten jaksojen tiheys ja kesto vaihtelevat. Maniassa voi esiintyä mm. suuruudenhulluja kuvitelmia, kontrolloimatonta vauhdikkuutta ja vähentynyttä unentarvetta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa n. 1% aikuisista.
Katastrofointi – Liiallinen ja suhteeton murehtiminen ja huolehtiminen. Liittyy usein ahdistuneisuushäiriöihin.
Katapleksia – Lihasjännityksen menettäminen
Katatonia – Neuropsykiatrinen oirekuva, jossa henkilö on syystä tai toisesta reagoimaton, lukkuitunut. Katatonia on liitetty useisiin sairauksiin, mm. psykoosisairauksiin, traumaperäiseen stressihäiriöön, infektioihin, autoimmuunisairauksiin, päihdehäiriöihin ja neurologisiin sairauksiin. Katatoninen potilas voi olla täysin pysähtynyt tai motorisesti kiihtynyt.
Katsekontakti – Kyky tai taipumus katsoa toista ihmistä silmiin sosiaalisessa kanssakäymisessä, eräänlainen psyykkisen hyvinvoinnin mittari.
Kehollisuus – Tunteiden tunteminen fyysisinä tuntemuksina. Esim. ahdistus voi tuntua kipuna tai painontunteena rinnassa.
Klaustrofobia –Ahtaanpaikankammo. Pelko, joka kohdistuu ahtaisiin tai suljettuihin tiloihin, esim. hissiin. Pelko liittyy ajatukseen, ettei tilasta pääse pois halutessaan. Myös väentungoksessa voi esiintyä ahtaanpaikankammoa.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia – KKT(cognitive behavioral therapy CBT). Kognitiivinen terapiasuuntaus, joka pohjautuu käyttäytymisanalyysiin ja tähtää tunteiden hallinnan tai ajattelutavan ja tätä kautta käytöksen uudelleen muovaamiseen. KKT on tyypillisesti luonteeltaan strukturoitua ja konkreettista.
Kognitiivinen psykoterapia – Terapiasuuntaus, joka tutkii psyykkistä oireilua aiheuttavia ajatustapoja ja näiden yhteyttä tunteisiin ja käyttäytymiseen. Tavoitteena on auttaa ihmistä oivaltamaan oma ajatusmaailmansa ja sen yhteys koettuihin tunteisiin. Usein psyykkistä oireilua aiheuttavat käytösmallit ovat syntyneet jo lapsuudessa, reaktioina erilaisiin tunteisiin ja kokemuksiin.
Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia – KAT. Terapiasuuntaus, joka yhdistää psykoanalyyttisen objektisuhdeteorian kognitiiviseen psykologiaan. KAT tähtää itsetuntemuksen lisääntymiseen ja sitä kautta joustavampiin ajatus- ja toimintamalleihin.
Kognitiivisen tason tutkimus – Psykologin tekemä tutkimus henkilön kognitiivisista kyvyistä. Kognitiivisia taitoja ovat mm. kielelliset taidot, tarkkaavuus, havaitseminen, muistaminen, toiminnanohjaus ja liiketaidot, tunne-elämä ja motivaatio.
Kognitio – Kognitio ohjaa ihmisen ajatuksia, käyttäytymistä ja toimintaa. Kognitio koostuu ihmisen tiedonkäsittelyprosesseista (mm. muisti, luovuus, älykkyys, oppiminen).
Komorbiditeetti – Liitännäissairaus. Käytetään yleisesti kuvaamaan henkilöllä olevaa tautitaakkaa.
Kompulsio – Pakkotoiminto, osa pakko-oireista häiriötä (obsessive-compulsatory disorder).
Kuormittuneisuus – Väsyminen, uupuminen. Voi esiintyä esim. kiireen seurauksena, mutta myös esim. sosiaalisissa suhteissa. Neuropsykiatrisia piirteitä omaavat henkilöt voivat oireilla kuormittumalla tavanomaista herkemmin.
Käytöshäiriö – Uhmakas, piittaamaton, vihamielinen ja tottelematon käytös, joka poikkeaa ikätasosta ja rikkoo sosiaalisia normeja. Käytöshäiriöitä esiintyy yleisimmin lapsuudessa ja nuoruusiässä. Niiden taustat ovat usein monisyisiä. Käytöshäiriöihin saattaa kuulua myös aggressiivisuutta ja neuropsykiatrisia haasteita, tai käytöshäiriö saattaa esiintyä osana ADHD:ta, päihdehäiriötä tai muuta psykiatrista oirekuvaa.