OCD
Pakkoajatukset eli obsessiot ovat luonteeltaan tunkeutuvia ja usein ahdistavia ja epämiellyttäviä. Pakkoajatuksista kärsivä voi jumiutua pitkiksi ajoiksi päässä pyöriviin pakonomaisiin ajatuksiin pääsemättä irti näistä ajatuksista ja voimatta lopettaa niiden ajattelemista. Tyypillisiä pakkoajatuksia ovat mm. sairauksiin, bakteereihin tai muuhun hygieniaan liittyvät pelot sekäpakonomainen murehtiminen menneistä ja tulevista asioista. Pakkoajatukset voivat olla myös seksuaalisia tai väkivaltaisia, jolloin niihin liittyy yleensä merkittävää ahdistusta.
Pakkotoiminnot ovat usein rutiineja, esim. tarkistelua: onko uuni päällä, sammutinko valot. Pakkotoiminnot voivat ilmetä myös kaavamaisena suorittamisena, tarpeena tehdä jokin toiminto aina tiettyyn aikaan samassa järjestyksessä.
Pakko-oireet usein alkavat ja lisääntyvät reaktiona johonkin kuormittavaan tai ahdistavaan tilanteeseen tai elämäntapahtumaan. Pakko-oireita usein esiintyy myös yhdessä muiden psykiatristen häiriöiden ja tilojen kanssa.
Pahimmillaan pakko-oireet voivat aiheuttaa merkittävää haittaa arjessa.Elinpiiri saattaa kaventua. On tavallista, että pakko-oireista kärsivä pyrkii myös muuttamaan koko perheen toimintaa toteuttaakseen pakkoajatuksia ja rutiineja. Esimerkiksi hygieniaan liittyvät pakkoajatukset voivat rajoittaa merkittävästi koko perhettä.Kotoa poistuminen saattaa muuttua ylivoimaiseksierilaisten rutiinien, murehtimisen ja tarkistelun johdosta.
Pakko-oireiden hoidon keskiössä on terapeuttinen työskentely. Altistushoidoissa pakko-oireita pyritään normalisoimaan, esim. totutellaan koskemaan likaisiksi ajateltuihin pintoihin tai kävelemään vaihtoehtoisia reittejä. Altistushoidot tähtäävät toimintakyvyn parantumiseen. Joissain tilanteissa terapeuttisen hoidon rinnalle tarvitaan lääkehoitoa. Yleisimmin lääkkeinä käytetään mielialalääkkeisiin lukeutuvia SSRI-lääkkeitä.
Pienemmillä lapsilla saattaa esiintyä maagisväritteisiä rutiineja osana normaalia kehitystä, esim. viivoille astumisen välttäminen kadulla kävellessä tai numeerisiin toistoihin liittyvät rutiinit. Usein tällaiset käytösmallit ohittuvat itsestään ajan kanssa, eivätkä ne vaadi erityistä selvittelyä tai hoitoa, ellei lapsi ole näistä erityisen ahdistunut.