Miksi ystäviä tarvitaan?

Ystävyyssuhteiden puute ja kiusaaminen ovat erittäin yleisiä syitä mielialenterveyden haasteiden taustalla. Valtaosa psykoterapiaan hakeutuvista on kokenut kiusaamista jossain muodossa. Monet toivovatkin edes yhtä ystävää. Yhteiskunnallisesti sallivuuden ja yksilötasolla empatian ja reflektion tukeminen ovat keskeisiä yhteiskunnallisia arvoja ja tavoitteita.

Sosiaaliset suhteet alkavat kehittyä jo varhaisessa lapsuudessa. Jo muutamien viikkojen ikäinen vauva ottaa katsekontaktia ja tulkitsee vanhemman ilmeitä ja reaktioita. Sosiaalinen piiri laajenee sisaruksiin ja pikkuhiljaa muihin lapsiin ja aikuisiin.  

Myös yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja hylkäämisen kokemukset alkavat muodostua jo lapsuudessa. Pieni vauva ilmaisee tarpeitaan itkemällä ja passivoituu jos itkuun ei vastata.  

Ikätasoisten sosiaalisten suhteiden merkitys korostuu nuoruusiässä. Nuoruusiän tarkoitus on irtautua lapsuudenperheestä ja vanhemmista ja siirtyä kohti itsenäistä elämää ja asemaa yhteiskunnan jäsenenä. Nuori muodostaa hahmotelman itsestään suhteessa muihin, omista taidoistaan ja vahvuuksistaan. Ilman ikätasoisia sosiaalisia suhteita nuoruusiän kehitys jää väistämättä kesken tai ajautuu väärille raiteille.  

Ihminen on geneettisesti laumaeläin, joka tarvitsee ympärilleen lauman voidakseen hyvin. Laumaeläimet kokevat turvaa ja merkityksellisyyttä kuuluessaan johonkin joukkoon. Myös monet muut tunteet liittyvät yhteenkuuluvuuteen. Häpeän tunteen ajatellaan pohjimmiltaan ilmaisevan laumasta erottamisen pelkoa. Häpeä toimii siis eräänlaisena säätelymekanismina laumassa ja yhteisöissä. Empatia taas osoittaa kykyä ymmärtää muita ja myös heikommassa asemassa olevia yksilöitä. Empatia lisää yhteenkuuluvuutta ja sallivuutta muita yksilöitä kohtaan.

Pettymykset ihmissuhteissa ja erilaiset hylkäämiskokemukset muovaavat ihmisen ajatusta itsestään ja omasta pystyvyydestään. Reaktiona erilaisiin vaillejäämisen ja hylkäämisen kokemuksiin voi kehittyä itseä koskevia negatiivisia ydinkäsityksiä, jotka saattavat merkittävästi vaikuttaa minäkuvaan ja pystyvyyteen läpi elämän. Tyypillisesti tällaiset ydinkäsitykset syntyvät jo lapsuudessa.  

Hyväksytykseni tuleminen omana itsenään on perustavanlaatuinen mielenterveyttä ja toimintakykyä ylläpitävä tekijä. Yhteiskunnan sallivat arvot ja ilmapiiri siis tukevat yleistä yhteiskunnallista ja yksilöllistä hyvinvointia. Kovat yhteiskunnalliset arvot taas usein pyrkivät minimoimaan erilaisuutta ja pakottavat piiloutumaan, mikä on yleensä aina psyykkisesti raskasta.

Voidaksemme hyvin tarvitsemme siis joukon, johon kuulua, jossa olla hyväksytty. Tällaisen joukon puute voi olla tuhoavaa. Monien toive onkin saada edes yksi ystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Vanhempien ahdistus ja suru lasten yksinäisyydestä ja syrjinnästä voi olla pakahduttavaa. Lisäksi aikuisetkin kokevat yksinäisyyttä ja usein myös elävät yksinäisyyttään yksin.  

Ystäviä siis tarvitaan. Ystävänpäivänä ja jokaisena muuna päivänä. Keskeinen yhteiskunnallinen tavoite onkin tukea sallivuutta ja empatian ja reflektion kehittymistä erilaisissa yhteisöissä ja keskinäisissä suhteissa. Kouluissa, työpaikoilla ja harrastuksissa täytyy panostaa kiusaamisen ehkäisemiseen. Perheille tulee tarjota riittävää tukea rauhallisen ja tasapainoisen kasvuympäristön mahdollistamiseen.