Mitkä ihmeen kokemukselliset menetelmät?

Kokemuksillisilla menetelmillä tai harjoituksilla tarkoitetaan kognitiivisessa psykoterapiassa työskentelyä, joka saa asiakkaan kokemaan tunteita. Tällaisen työskentelyn tavoitteena on kehittää suhdetta omiin tunnekokemuksiin hyväksyvämpään ja tiedostavampaan suuntaan. Tällöin vaikean tunteen voi mieltää epämiellyttävän olotilan lisäksi myös tärkeänä tiedonlähteenä, joka viestii jostain oleellisesta tarpeesta.

Ne ovat hyödyllisiä erityisesti silloin, kun asiakas kokee ristiriitaisia tai vaikeasti sanoitettavia tunteita. Kokemukselliset menetelmät voivat olla tarpeen myös, jos mikään ei tunnu miltään ja terapiassakin päädytään lähinnä järkeilemään ja älyllistämään asioita. Kokemuksellisia menetelmiä hyödynnetään mm. tunnekeskeisessä terapiassa ja skeematerapiassa. Kokemuksellinen työskentely edellyttää kuitenkin, että tunne on vielä siedettävällä tasolla. Esimerkiksi äärimmäistä ahdistusta kannattaa lähestyä ennemminkin tunnesäätelykeinoilla, joilla pyritään helpottamaan oloa ja laskemaan tunteen voimakkuutta.

Kokemuksellisia menetelmiä on monenlaisia, ja yksinkertaisimmillaan voidaan esimerkiksi vain kiinnittää huomiota erilaisiin kehon tuntemuksiin. Yleisesti käytettyjä kokemuksellisia menetelmiä kognitiivisessa psykoterapiassa ovat erilaiset mielikuva- ja tuoliharjoitukset.

Mielikuvaharjoituksissa muodostetaan jonkinlainen mielikuva, joka vaikuttaa tunnekokemuksiin. Mielikuvaharjoitusten avulla voidaan esimerkiksi pyrkiä löytämään rauhoittumiskeinoja, prosessoida johonkin vaikeaan kokemukseen liittyviä tunteita tai varautua jonkin hankalan tilanteen kohtaamiseen.

Tuoliharjoitukset ovat harjoituksia, joissa erilaisia näkökulmia tai “minän eri puolia”, kuten esimerkiksi kriittinen puoli ja kokeva puoli, sijoitetaan fyysisesti eri tuoleille ja näiden välillä käydään keskustelua. Fyysisesti eri tuolien välillä siirtyminen voi aluksi tuntua hölmöltä, mutta se auttaa hahmottamaan keskustelun eri puolet erillisinä, mikä puolestaan helpottaa ristiriitaisten tai sekavien ajatusten ja tunteiden jäsentämistä.

Vaikkapa toteamus: “Olen tosi ankara itseäni kohtaan” aukeaa terapiassa aivan uudella tavalla, kun ankara puoli sijoitetaan omalle tuolilleen ja se saa ilmaista vaatimuksensa, minkä jälkeen siirretään huomio kokemukseen ja tunteisiin, joita harjoituksen myötä nousi esiin.

‍

Lisätietoa Sarasteen psykoterapiapalveluista löytyy täältä.