
.png)
Mielenterveyden keskusliitto on järjestänyt Mielenterveysviikon vuodesta 1974 lähtien. Mielenterveysviikko on vuosittain nostanut esiin keskeisiä aiheita. Tämä vuonna teemana on Oikeus parempaan.
Mielenterveyden häiriöt koskettavat lähes jokaista suomalaista, potilaan tai läheisen roolissa. Arviolta 70% suomalaisista saa elinkaaren aikana jonkin mielenterveyteen liittyvän diagnoosin. Kelan tuoreen selvityksen mukaan kolmikymppisten ikäluokasta joka kolmannella on diagnoosi. Yleisimpiä häiriöitä ovat ahdistuneisuus ja masennus.
Erityisen haastavassa asemassa ovat nuoret. Nuoret uupuvat ja ahdistuvat tällä hetkellä jo yläkoulussa. Kouluterveyskyselyssä 15-16-vuotiaista 40% oli huolissaan omasta mielenterveydestään ja 36% ilmoitti kokevansa sosiaalista ahdistusta. Nuoret ovat myös näköalattomia:tulevaisuuteen suhtautui toiveikkaasti vain 40% nuorista. Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy nuorten syrjäytymiseen työelämästä, mikä sinänsä ei ole ihme näitä lukuja katsoessa.
Tällä hetkellä olemme siis jo nuoruusiässä masentuva ja uupuva kansa, jonka usko tulevaisuuteen on melko heikkoa. Miten tähän on päädytty?
Mielenterveyden haasteita – kuten yleensä kaikkia muitakin haasteita – on helpompi hoitaa aiemmin kuin myöhemmin. Tällä hetkellä hoitoon hakeuduttaessa tyypillisesti esimerkiksi masennusoireita on ehtinyt olla jo pari-kolme vuotta. Siinä ajassa monet ongelmat ovat ehtineet muhia ja eskaloitua, mikä näkyy yleisenä voinnin ja toimintakyvyn laskuna. Hoidon piiriin hakeutumisesta yleensä alkaa jonotus, arvioon, tutkimuksiin, lopulta hoitoon. Aikainen hoito vaatisi tehokkaita matalan kynnyksen palveluita, ilman jonoja ja pallottelua. Terveydenhuollon palveluita on leikattu hyvinvointialueiden säästötoimina. Lisäksi leikkuri on osunut isosti myös mielenterveystyötä tekeviin järjestöihin.
Vaikka mielenterveysdiagnoosit ovat lääketieteellisiä, liittyy mielenterveyteen aina myös vahva yhteiskunnallinen mikro- ja makrotason ulottuvuus. Hyvä mielenterveys rakentuu turvallisuudesta, välittämisestä, merkityksellisyyden kokemuksista, vapaudesta olla oma itsensä. Erityisesti lapsuuden haastavat kasvuolosuhteet ja lapsuudessa koettu turvattomuus ovat Suomessa tyypillisesti mikrotason eli perheympäristön haasteita. Lapsuudessa koettu väkivalta, laiminlyönti, traumatisoituminen ja tunnekylmä ympäristö ovat yhteydessä mielenterveyden haasteisiin myöhemmällä iällä. Siksi erityisesti perheet ja pikkulasten vanhemmat kaipaisivat mahdollisimman hyvää yhteiskunnallista tukiverkkoa ja keinoja jaksaa elämän ruuhkavuodet.
Makrotason yhteiskunnallisia haasteita ovat laajemmat yhteiskunnalliset arvot, säännöt ja käytänteet. Yhteiskunnallisten arvojen koveneminen yleensä heikentää yhteisöllisyyttä ja psykologista turvallisuutta ja kaventaa yksilön uskallusta esiintyä omana itsenään. Arvojen kovenemisesta kertoo Mielenterveysbarometri, jonka mukaan mielenterveyden häiriöihin liittyvä stigma on korkeimmillaan 14 vuoteen. Myös eriarvoisuus on kasvussa. THL:n selvityksen mukaan Suomeen on syntynyt viime vuosina >100 000 uutta pienituloista. Lapsiperheköyhyys on nousussa. Koulutusjärjestelmän rakenteelliset uudistukset ovat siirtäneet aiemmin jatko-opintoihin pääsyyn liittyneitä paineita ja uupumista yhä nuorempiin ikäluokkiin. Samalla koulujen resursseja on tasaisesti vähennetty.
Parempaa mielenterveyttä ei voi rakentaa hetkessä. Serakentuu ajan kanssa, pala palalta. Sen rakentaminen kuuluu meille kaikille.