Rytmitys ja tauot tekevät työelämästä mielekkäämpää

”Taas paahdetaan” – oli (kahvi)mainos Hesarin kannessa eräänä maanantaiaamuna lomien jälkeen. Onko arki työelämässä pelkkää paahtamista?

Työelämä on monesti hektistä. Aikataulut puskevat päälle ja kalenteri tukkeutuu erilaisista kokouksista. Aivot tarvitsevat tilaa ajatella ja liika kiire kuormittaa aivoja. Kuormittuneena ajatus sumentuu, aivot keskittyvät paahtamiseen, suorittamiseen, selviytymiseen siitä päivästä ja sitten seuraavasta. Kuormittuneena ihminen ei näe mahdollisuuksia, isoa kuvaa, tulevaisuutta. Kuormittuneena vajoamme harmaaseen näköalattomuuteen. Pienikin ekstravenyminen ärsyttää ja tuntuu jopa kiusaamiselta.  

Järkevä työn rytmitys kannattelee kiireistä työarkea. Tässä työelämä voisi ottaa mallia alakouluista: oppitunnit valmistellaan hyvin ja pidetään suhteellisen lyhyinä, jotta keskittyminen säilyisi mahdollisimman hyvin koko tunnin ajan. Jokaisen tunnin jälkeen pidetään tauko, jonka aikana on pakko mennä hetkeksi ulos. Sen jälkeen jatketaan tuorein ajatuksin. Koska keskittyminen on yleensä luontaisesti parasta aamupäivällä, pidetään lukuaineiden tunnit aamupäivällä ja iltapäivään keskitetään taideaineita. Aika viisasta, eikö?

Keskimäärin aikuinenkin ihminen jaksaa keskittyä hyvin vain puolisen tuntia, kolme varttia alkaa jo olla rajoilla. Sen jälkeen keskittyminen herpaantuu ja ajatukset harhautuvat. Pitkät kokoukset eivät siis välttämättä ole hedelmällisempiä kuin lyhyet, ennemmin panostusta pitäisi suunnata kokousten valmisteluun, jotta itse kokous pysyisi lyhyenä. Iltakokoukset ovat kuluttavia, koska keskittyminen on usein jo loppunut ennen iltaa.  

Ihmisen geneettinen perusviritys selittää osittain jaksamista ja kuormittumista. Ihminen on geneettisesti trooppinen päiväeläin, joka on alkumuodossaan vaeltanut päivisin pitkäkin matkoja luonnossa kävellen. Genetiikka muuttuu evoluutiossa hyvin hitaasti, kymmenientuhansien vuosien aikajänteellä. Vaikkakin ihmisen evoluution arvellaan kiihtyneen viime vuosituhansina, olemme silti geneettisesti savannilla. Paikoillaan istuminen läpi työpäivän ei ole ihmisille millään lailla luontaista. Geneettisesti ajatellen hyödymme siis liikkumisesta päivänvalossa ja nukkumisesta öisin. Myös tutkitusti liikunta auttaa meitä keskittymään paremmin. Esimerkiksi aikaisia ADHD-lääkkeitä kehitettäessä lääketutkimusten asetelmaan kuului 20 minuutin kävely luonnossa. Kävelyn todettiin tuolloin olevan teholtaan suunnilleen yhtä hyvä kuin aikaiset lääkeaihiot.

Mikrotauot kokousten välissä siis auttavat keskittymään seuraavaan asiaan. Mikrotaukoja on usein mahdollista ujuttaa kalenteriin vaikkapa aloittamalla kokous viittä yli tasatunnin ja päättämällä se viittä vaille. Ihanteellisesti mikrotaukoihin liittyy pieni hyppely tai ulkoilu. Liikkumisen lisäksi myös sosialisointi on merkityksellistä. Tauoilla tapaamme muita ihmisiä, vaihdamme ajatuksia. Monet loistavat ideat ovat saaneet alkunsa kahvihetkissä.  

Mikrotaukojen lisäksi tarvitsemme toki myös makrotaukoja, vapaailtoja, viikonloppuja, lomia. Sitten jaksaa taas paahtaa, seuraavaan taukoon asti.