Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD on yleinen kehityksellinen häiriö. ADHD:n esiintyvyydeksi on laajoissa väestötutkimuksissa arvioitu 2-10% lapsilla ja 2-5% aikuisilla. ADHD-diagnoosi on pojilla yleisempi kuin tytöillä, suhde on ikäluokasta riippuen noin 3:1.  ADHD-diagnoosit ovat Suomessa lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Siitä huolimatta ADHD jää edelleen usein tunnistamatta.

ADHD:n oireet

ADHD:n englanninkielinen nimi attention-deficit/hyperactivity disorder kuvaa ADHD:n oireita suomenkielistä nimeä paremmin. ADHD:ssa tunnistetaan kolme oirekokonaisuutta:

  1. Tarkkaavuuden haasteet: kyvyttömyys keskittyä pitkäjänteisesti koulutyöhön tai muuhun työskentelyyn, lukea tehtäviä loppuun asti, häiriöherkkyys, vaikeus keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, omaan kuplaan vetäytyminen (”zoning out”). Kiinnostavien asioiden tekeminen kuitenkin saattaa sujua hyvin pitkiäkin aikoja.
  2. Yliaktiivisuusoireet: motorinen levottomuus, vaikeudet pysyä paikallaan tilanteissa, jotka vaatisivat paikoillaan istumista, esimerkiksi levoton vaeltelu tai kiemurtelu koulussa tai palavereissa, käsien tai jalkojen heiluttelu, tarve olla liikkeessä. Toisaalta myös liiallinen puhuminen tilanteissa, joissa se ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä.
  3. Impulsiivisuuden haasteet: konfliktihakuisuus, tunnekuohut, toimiminen hetken mielijohteesta, haasteet sosiaalisissa suhteissa. Impulsiivisuus saattaa myös ilmetä sisäisenä levottomuutena, ahdistuneisuutena ja kyvyttömyytenä pysähtyä.

Kolmen pääoireen lisäksi usein arkisessa toiminnanohjauksessa saattaa olla runsaasti haasteita: vaikeudet järjestellä systemaattisesti omaa arkea, ottaa oikeat tavarat mukaan, viedä aloitettuja asioita loppuun, ajanhallinnan ja päivärytmin ylläpitämisen haasteet. Erityisen haastavaa voi olla epämiellyttävien tehtävien aloittaminen ja loppuun vieminen. Kaikkia oireita ei esiinny kaikilla henkilöillä ja oirekuva vaihtelee iän myötä.

ADD on ADHD:n alatyyppi, jossa ovat tarkkaavuuden haasteet, mutta yliaktiiviisuus- ja impulsiivisuusoireita on vähemmän tai ei ollenkaan. Toiminnanohjaus on kuitenkin usein vaikeaa. ADD-oirekuva jää usein lapsuudessa diagnosoimatta, koska haasteet eivät välttämättä näy ulospäin, eikä lapsi itse osaa niitä välttämättä kuvata selvästi.

Aikuisten ADHD

ADHD alkaa nykykäsityksen mukaan aina lapsuusiässä, ennen 7 vuoden ikää. Oirekuva kuitenkin vaihtelee iän mukaan: tyypillisesti lapsuudessa yliaktiivisuusoireet ovat paremmin esillä. Iän myötä yliaktiivisuusoireet usein vähänevät ja oirekuva muuttuu enemmän tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen ja tunne-elämän vaikeuksien suuntaan.

ADHD ei siis varsinaisesti voi alkaa aikuisiällä, mutta on mahdollista, että erilaiset elämäntilanteet tuovat oireilua paremmin esiin. ADHD on myös Suomessa edelleen alidiagnosoitu. Siksi etenkin ADD-tyyppistä oirekuvaa ei välttämättä ole tunnistettu lapsuudessa. ADHD-diagnoosi aikuisiällä koetaan usein helpottavaksi, koska elinikäisille haasteille saadaan järkevä selitys.

ADHD ja tunteet

Impulsiivisuusoireet ovat yksi ADHD:n keskeinen oirekokonaisuus. ADD-alatyypissä impulsiivisuutta esiintyy vähemmän. Impulsiivisuusoireisilla on tyypillisesti lyhyt pinna ja tunteet saattavat kuohahtaa herkästi. Impulsiivisuus voi näkyä esim. konfliktihakuisuutena ja pahimmillaan fyysisinä yhteenottoina. Toisaalta impulsiivisuus ei välttämättä tule esiin näin selkeästi, ja voi näyttäytyä enemmän tunnesäätelyn haasteina, myrskyisinä ihmissuhteina ja yleisesti sosiaalisina haasteina. Myös jatkuva ahdistuneisuus ja tyytymättömyys voivat olla ADHD:hen liittyvää impulsiivisuutta.  Impulsiivisuusoireet aiheuttavat usein merkittävää sosiaalista haittaa ja kärsimystä henkilölle itselleen.

Henkilön toiminnastaan saama palaute on herkästi toistuvasti negatiivista sekä koulusta, työpaikalta että ystäviltä. Jatkuva negatiivinen palaute taas johtaa herkästi negatiivisen minäkuvan kehittymiseen: käsitys itsestä ja omista kyvyistä on suhteettoman negatiivinen, mikä taas saattaa johtaa masentuneisuuteen ja ohjata valintoja koulutuksen ja työelämän suhteen.

ADHD-tutkimukset

ADHD ja ADD diagnosoidaan strukturoidun oirehaastattelun avulla. Tietoa oireiden esiintymisestä elinkaaren aikana kerätään esimerkiksi vanhemmilta ja neuvolasta ja koulusta. Lisäksi arvioidaan haitan astetta: oireistosta tulisi olla haittaa ainakin kahdella elämänalueella, esim. kotona ja koulussa.  Muiden oireilua selittävien sairauksien poissulkeminen on tärkeää. Esimerkiksi masennus tai päihteiden käyttö lisäävät tarkkaamattomuusoireita.

Impulsiivisuutta esiintyy myös epävakaassa persoonallisuushäiriössä ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Toisaalta diagnosoimaton ADHD voi ylläpitää ahdistus- ja masennusoireita. Psykologin tutkimus on aiheellinen esimerkiksi tilanteissa, joissa kehityshistoria on epäselvä tai mahdollisia päällekkäisiä oireita on runsaasti.

Miksi ADHD:ta kannattaa tutkia ja hoitaa?

Hoitamaton ADHD altistaa monenlaisille haasteille elinkaaren aikana. Keskittymisvaikeudet voivat johtaa opinnoissa alisuoriutumiseen henkilön omaan tasoon nähden. Jatkuva negatiivinen palaute ja sosiaaliset haasteet saattavat heikentää itsetuntoa ja altistaa mielialahäiriöille. ADHD:lle tyypillinen sisäinen levottomuus voi ylläpitää pitkäaikaista ahdistusta. Pahimmillaan impulsiivinen käytös voi johtaa myös fyysisiin yhteenottoihin. Hoitamaton ADHD saattaa myös altistaa päihdehäiriöille.

ADHD:n hoitomuodot

ADHD:n hoito koostuu psykosoliaalisista ja psykoterapeuttisista hoitomuodoista ja lääkehoidosta. Psykososiaalisilla ja psykoterapeuttisilla menetelmillä pyritään vaikuttamaan yksilön toimintamalleihin ja arjen parempaan struturointiin ja minäkuvaan. Hoito räätälöidään aina yksilöllisen tarpeen mukaan, ikä ja muu elämäntilanne huomioiden.

Hoitomuotoja ovat mm.

  • Psykoedukaatio ADHD:n oireista ja mahdollisuuksista vaikuttaa niihin
  • Arkeen vietävä elintapaohjaus tai neuropsykiatrinen valmennus, joka tähtää arjen parempaan strukturointiin ja arkirytmin ylläpitoon
  • Sopeutumisvalmennukset yksilölle ja perheelle
  • Toimintaterapia
  • Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia
  • Liikunnan harrastaminen arjessa helpottaa motorista levottomuutta
  • Lääkehoidot

Usein yksilö hyötyy useammasta yhtäaikaisesta hoitomuodosta. Useissa tilanteissa hoidon teho ADHD-oireisiin on hyvä, erityisesti jos henkilöllä ei ole muita sairauksia. Ennen lääkehoitoon siirtymistä on hyvä käydä läpi muut hoitovaihtoehdot ja niiden soveltuvuus. Lääkehoitoon on olemassa monia vaihtoehtoja, sopiva lääke valitaan aina yksilöllisesti.

ADHD ja COVID-19 pandemia

Vaikka ADHD on neurobiologinen, kehityksellinen häiriö, voivat ympäristötekijät vaikuttaa oireiden esiintymiseen. Kuormittavissa elämäntilanteissa tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen haasteet usein korostuvat. Esimerkiksi koulutehtävät ja itsenäisen toiminnan vaatimukset tyypillisesti kasvavat alakoulusta yläkouluun ja sieltä lukioon ja jatko-opintoihin siirryttäessä. Keskittyminen on voinut alakoulussa riittää tehtävien tekemiseen, koska tehtävät ovat helpohkoja ja niihin käytetty aika on yleensä suhteellisen lyhyt. Opintojen edetessä tämä ei enää onnistu, koska tehtävät vaativat enemmän aikaa ja pitkäjänteisempää työskentelyä.

ADHD-diagnoosien ajatellaan lisääntyneen COVID-19 pandemian aikana ja onkin puhuttu jopa ADHD-epidemiasta. COVID-19 pandemiaan liittyvät sosiaaliset rajoitukset muuttivat totuttua arjen rakennetta ja vaatimuksia. Etäkoulu ja -työt vaativat yksilöltä huomattavasti parempaa toiminnanohjausta ja erilaista keskittymistä kuin läsnäolona tapahtuvat kokoukset ja opetus. Samalla liikuntamahdollisuudet ja muu sosiaalinen kanssakäyminen kutistettiin minimiin.

Yhdessä nämä rajoitustoimet ovat ilmeisesti tuoneet ADHD-oireita paremmin esiin: aiemmin hyvin omassa arjessaan pärjänneet henkilöt eivät enää pärjänneetkään muuttuneiden vaatimusten ympäristössä. Useiden tutkimusten mukaan myös entuudestaan ADHD-diagnoosin omaavien henkilöiden oireet pahenivat pandemian aikaan. On mahdollista, että pandemia-aika nosti pintaan aiemmin diagnosoimattomia ADHD-tapauksia. Sinänsä pandemia tuskin on lisännyt esimerkiksi ADHD:n perinnöllistä alttiutta. 

*

Saraste Psykiatrialla tutkimme ja hoidamme myös ADHD-oireita. ADHD-tutkimuksiin hakeutuessa kehotamme varaamaan ajan lääkärille. Eri hoitomuotoja toteuttaville ammattilaisemme voi varata ajan myös suoraan.